Olen jo pitkään halunnut oppia tekemään villaisia kintaita tällä esiäitieni tekniikalla. Kyseessä on siis vanha itäsuomalainen tekniikka, kinnasneulatekniikka. Jos et ole ikinä kuullutkaan siitä, kurkkaa tänne.

Tilasin kinnasneulan Vuorelmalta keskiviikkona ja se odotti postilaatikossa perjantaina aamupäivällä. Nopeaa toimintaa! Tämä yksilö on katajasta ja noin 10,5 cm pitkä. (Kuvassa taustalla pala isomummon virkkaamaa pitsiliinaa.)

Kinnasneulatekniikkaa ei kovin moni taida/tunne, ja valitettavasti isomummonikaan ei sitä miulle ehtinyt opettaa. Siispä itse opiskelemaan, onneksi on netti! Kaikenlaisia ohjeita löysin...

...ja ensimmäisen tunnin aikana sain aikaan lähinnä sotkua ja solmuja. Sitten löysin tämän sivun video-ohjeineen ja johan alkoi luonnistua!

Tästä se lähti! Ettekö usko?

Kyllä vain!

Tässä on muodostunut neulakintaan kärki. Aika hyvin onnistuin tämän ihka ensimmäisen harjoituskappaleen kanssa, oon ihan ylpeä itsestäni. Lankana Isoveli. Sitkeällä harjoittelulla saan ehkä isälleni hänen kauan toivomansa neulakintaat joululahjaksi, hänen vanhat isomummon tikuttelemat kintaansa kun ovat jo kauan vedelleet viimeisiään.