Muutama vuosi sitten, varmaankin v. 2005-2006, vielä kotona asuessani sain idean tehdä peitteen isoäidinneliöistä. Niitä kun oli niin helppoa ja mukavaa tehdä telkkarin ääressä, ja valmistuivat vieläpä nopeasti. Koukkuilin neliöitä toisensa jälkeen, toisinaan innokkaasti ja toisinaan kyllästyneesti. Jäipä koko peittoprojekti lepäilemäänkin muutamiksi kuukausiksi välillä komeron pohjalle.

Sitten syksyllä 2007 muutettuani pois kotoa otin itseäni niskasta kiinni, tuhersin vielä muutamakymmenen neliötä ja virkkasin viltin kokoon. Hieno siitä tulikin, mutta vielä olisi päättely tehtävänä: kaksi langanpäätä jokaista neliötä kohden, ja vielä yhdistämisestä jääneet päät. Arvatkaa jaksoinko päätellä?

Koko komeus survoutui jonnekin kaapin perukoille, makoili siellä kuukaudesta toiseen ja matkusti uskollisesti mukana yhteensä kolmessa muutossa. Koitti vuoden 2009 joulukuu, ja kolmihenkiseksi kasvanut pieni perheemme muutti Lapinlahdelta Kuopioon. Viltti matkasi jälleen jätesäkissä verhojen ja vuodevaatteiden kanssa uuteen osoitteeseen.

Jouluna Oulun mummolassa vieraillessani meillä oli Mummoni kanssa puhetta neulomisesta yleisesti, ja keskustelu kääntyi päättelemiseen jota syvästi inhoan. Mummo oli täysin eri linjoilla kanssani, ja selitti päättelyn olevan vain yksi neulomistyön välttämättömistä vaiheista, ei mikään viimeinen kompastuskivi tai tulikoe ennen neuleen valmistumista. Satuin tuolloin mainitsemaan peittoni joka oli lojunut yksinään kaapissa jo useamman vuoden päättelyä odottamassa. Siltä istumalta Mummo kehotti tuomaan onnettoman viltin hänelle ja miehän toin, tammikuun alussa.

Viime viikolla Mummo sitten saapui junalla Oulusta Kuopioon auttaakseen miuta Liljan synttäreiden valmistelussa (lue: karjalanpiirakoiden leipomisessa) ja toi matkalaukussaan valmiin viltin! Tämän monen vuoden projektin valmiiksi saattamiseen sain siis apua ihka oikealta päättelykeijulta, kiitos Mummo!

Viltti isoäidinneliöistä, lanka 7 veljestä, virkattu koukulla 3,5. Kokoa on suunnilleen 115 cm x 180 cm, ja painoa on arvioni mukaan vajaat kaksi kiloa. Peitto ei ole jämälankaprojekti vaikka siltä näyttää, vaan suurin osa on tehty ostokeristä. Joukosta löytyy myös toki aitoja vuosikertalankoja.   Tämän alle on mukava käpertyä nyt pakkasen paukkuessa ulkona ...

***

Tänään ja huomenna on Kuopiossa Tammimarkkinat, mie pistäydyin siellä tänään päivällä Liljan kanssa. Paukkukappasesta huolimatta tori oli täynnä kansaa, ja myös Novitan&Marttojen sukkarekka oli paikalla. Käväisin sisällä katsastamassa uutuuslangat ja seinille ripustetut kymmenet suloiset sukkaparit. Tarjotusta sukanneulonnan ohjauksesta kieltäydyin kohteliaasti, mutta ostin matkaan uusimman Novitan.

Kassista huolimatta kuvan lankavyyhdit eivät ole Novitaa, vaan Jämsän huopatehtaan erämiehen sukkalankaa (70% villaa 30% polyamidia). Kuusi sadan gramman vyyhtiä kympillä, hyvä diili vai mitä? Huomasin tosin vasta kotona että tuo tummanruskea vyyhti onkin Malla-käsityölankaa jossa on 50% villaa ja loput "muita kuituja". Mitähän nuo mystiset kuidut ovat? Jos joku tietää niin valaiskoon miutakin!

(Edit. Näitä vyyhtejä siis ei saa Novitan rekasta, vaan ostin ne Jämsän huopatehtaan omasta torikojusta.)